Huippupelaajien mailanpään nopeus kasvaa vuosi vuodelta. Samaan aikaan klubipelaajat painivat vanhojen ongelmien parissa. Nykyaikaisen svingin tunnuspiirteitä klassiseen svingiin verrattuna on aggressiivisempi vartalon käyttö. Samanaikaisesti kun mailanpään nopeus on kasvanut huippupelaajilla, täytyy muistaa, että tällainen lyöntitapa myös vaatii enemmän lihaksistolta.
Etäisyyksiä kontrolloidaan lyönnin korkeutta ja takakierrettä säätelemällä. Tietysti mailanpään nopeus vaikuttaa etäisyyteen mutta vähemmänkin pelanneen kokemus on riittävä etäisyyksien hallintaan. Sen sijaan pallon lennon säätely ja alastulon reagointi muodostavat suuremman muuttujan lopputulokseen. Vajaisiin wedgelyönteihin ei juuri koskaan tule liikaa spinniä.
Optimaalinen kaari on melko matala, jossa pallo pysähtyy laskeutuessaan yhteen pomppuun.
Tuntuma mailasta voi vaihdella merkittävästi riippuen pelaatko chippisi rullaavana vai spinnaavana. Molemmat lyönnit on syytä hallita tasapuolisesti, sillä pelitilanne määrittelee, kumpaa tapaa on edullisempi pelata.
Alkuasento ja tuntuma mailasta eroaa merkittävästi eri lyöntien välillä.
Oikean jalan toiminta voi olla melkoinen energiapakkaus lyönnille oikein käytettynä.
Väärin ajoitettuna tai väärän suuntaisena se on liikeketjun tuho johtaen suuriin ongelmiin.
Supinaatio, eli vasemman kämmenselän kiertyminen alaspäin osuma-alueella pienentää mailan nostokulmaa ja helpottaa kontroloimaan lavan asentoa. Liike voidaan tuottaa kummalla tahansa kädellä mutta täytyy synkronoida vartalon kiertoon.
Moni pelaaja siirtää painopisteen jo taakseviennin aikana kohti palloa tietämättään. Tämä johtaa siihen, että svingin kehän sijainti on lähempänä palloa.
Usein se tarkoittaa ulkoa sisään suuntautuvaa svingilinjaa, pahimmillaan sokettia. Samalla myös mailan liekulma muuttuu pystyksi.
Kierrä vartalo niin että painopiste on yläasennossa oikean jalan keskellä. Usein se tuntuu siltä, että vartalonkierron täytyy kohdentua taaemmas, ikään kuin syvemmälle kuin ennen.
Lentokaaren korkeuden hallinta helpottaa etäisyyksien kontrollointia. Nostavan wedgen ongelmana on kallistetun lavan aiheuttama energian suuntautuminen liiaksi ylös. 40-70 metristä pelattaessa ammattipelaajat pienentävät mailan nostokulmaa keskimäärin 15 astetta osumassa. Ideaali osuma kohdistuu mailan lavassa kolmanneksi alimpaan uraan. Nämä muuttujat tuottavat matalan, hitaan pallon lennon joka pysähtyy yhden pompun jälkeen.
Kuinka tämä tehdään?
Golflyöntien analysointi alkaa usein alkuasennon linjauksista.
Jos mailan ja vartalon linjaukset ovat suorassa linjassa lyöntilinjaan, voidaan siirtyä itse lyöntisuorituksen analysointiin.
Putissa se merkitsee mailan liikeradan ja lavan symmetristä liikettä.
Marko Kumm (PGA) muistuttaa paikallaan kiertymisen tärkeydestä. Tämä helpottuu, kun pelaaja oppii kääntämään lantiota oikea lonkkaa vasten, jolloin rintakehä pysyy paremmin pallon yläpuolella.
Marko Kumm demonstroi kolme tyypillistä tapaa lyödä slaissia – ja tietysti konstit päästä virheistä eroon.
Klubipelaajien missaavat tyypillisesti avaukset ja lähestymiset väylän tai viheriön oikealle puolelle. Suuri syy tähän on vasemmalta oikealle kääntyvä kierre eli slaissi.
Alla olevalla videolla golfopettaja Marko Kumm listaa ensin kolme tyypillistä virhettä liikkeelle lähdössä. Niitä ovat:
Hyvä alkuasento ja pallonpaikka ovat golfin perusasioita, jotka luovat pohjan golfsvingille ja paineiselle osumalle.
Moni pelaaja asettuu suljettuun alkuasentoon, vasen kylki edellä. Toisin kuin luulisi tämä itse asiassa voi johtaa slaissiin, kun downsvingissä suunnanmuutosvaiheessa liikerata muuttuukin ulkoa sisälle. Videolla Marko havainnollistaa, kuinka tämä käytännössä tapahtuu.
Näin heikko ja vahva grippi vaikuttavat lyöntiin. Marko Kumm (PGA) näyttää helpolla ja ymmärrettävällä tavalla, millainen on heikko ja vahva grippi – ja tietenkin sen, millainen gripin pitäisi oikeasti olla.