Aloitin golfin 1974 Perussa, Etelä-Ameriikka. Isällä oli pesti kaupallisena sihteerinä suurlähetystössä 1972-1976. Luonnollisesti äiti, siskot ja minä olimme siellä mukana.

Muutama seikka vaikutti lajivalintaani. Isoisä, Ernst Ossian Soravuo, oli Helsingin Golfklubin (Tali) perustajajäsen ja 60-luvulla klubin puheenjohtaja. Sieltä siis osin ja isän painostuksesta, hän halusi perheelle yhteisen harrastuksen, johtui aloitus.

Nopeasti aloitettuani ihastuin lajiin.

Golf merkitsee minulle kaikkea. Rakas harrastus, josta  tuli intohimo ja lopuksi ammatti. Upea peli mikä tuottaa pettymyksiä mutta samaan aikaan eufoorisia tunteita. Mikä voisikaan olla upeampaa kuin pelata kierros golfia, upeassa miljöössä, itseään haastaen ja jokaisena päivänä erilainen ”setup”; WAU!

Pelasin ammattilaisena 1990-1993. Peli ei ollut riittävän hyvää isoille areenoille, putti takelteli. Mietin miten tästä jatketaan ja hyvä ystävä, Pekka Sinkkilä, ehdotti valmentajaksi ryhtymistä. Paikka oli auki St.Laurence Golf:n, jossa valmennus alkoi 1993.

Valmentajana olen mielestäni ihmisläheinen. Jokainen oppitunti on erilainen ja niin sitä pitää käsitellä. Ei siis ole kaavoja.

Tavoitteeni on auttaa valmennettavaa pelaamaan paremmin tai ainakin nauttimaan omasta pelistä entistä enemmän.

Mitä se vaatiikaa; swingi muutosta, fysiikan parantelua, liikkuvuuden kehittämistä, pelitaktisia parannuksia, yms.

Valmennan tällä hetkellä kaikkia jotka haluavat saada golfista enemmän irti; junnut, seniorit ja kaikki siihen väliin.